11/2024 - Alumnit esittelyssä: Teija Koskela

Alumnit juttusarjassa päästään syventymään vanhojen lapikaslaisten opiskelutarinoihin ja työvuosiin. Ota siis mukava asento ja kurkista menneisyyteen!

Haastattelu Joonas Hermonen, Jani Siirilä

Teksti Joonas Hermonen

Alustuksena kerrottakoon, että Lerpakkeen toimituksen työmyyräosasto oli todella kiireinen loppukaudesta 2023. Näistä ponnisteluista (huolimatta) tekin pääsette nauttimaan välillä hieman asiapitoisemmastakin sisällöstä. Tarkoituksenamme oli siis käynnistää sihteeristön aloitteesta uusi juttusarja, jonka avulla kurkistetaan hieman menneisyyteen ja kuunnellaan tarinaa vanhojen aktiivien ja muiden urbaanien legendojen opiskeluvuosista sekä nykyhetkestä.

Ensimmäisenä toimituksemme Batman ja Robin ottivat yhteyttä Satakunnan paikalliseen opettajankoulutuslaitokseen, tai oikeastaan siellä omaa tutkija-arkeaan pyörittävään Teija Koskelaan. Ennen kun pääsemme Teijan henkilökuvan pariin, kerrotaan pieni tarina, kuinka Lapikkaan Lilo ja Stitch tiesivätkään ottaa yhteyttä tuonne Suomen kolmanneksi pisimpään toimivaan kaupunkiin. Noh…säästetään lukijoita sen verran, että avataan tarinan tiivistelmä auki isolle yleisölle; Lerpakkeen Shrek ja Fiona kävivät taannoin ainejärjestön vuosijuhlaedustajina Raumalla ja löysivät sieltä uusia tuttavuuksia sekä kontakteja. Mikäli haluat tietää pidemmän version, kysykää rohkeasti pojilta itseltään. Mario ja Luigi kertovat oman retkensä käänteistä varmastikin intohimoisesti ja perinpohjaisesti.

Teija Koskela toimii siis Turun yliopiston, Rauman kampuksella tukijana opettajankoulutuslaitoksella. Koskela on siis lukenut itsensä Lapin yliopistossa ensin kasvatustieteiden maisteriksi ja myöhemmin väitellyt samasta paikasta tohtoriksi. Välissä hän ehti suorittaa esimerkiksi erityisopettajan pätevyyden Joensuun yliopistosta. Tällä hetkellä Koskelan työ on aika paljon tutkintapainotteista, mutta löytää hänet silti silloin tällöin sivistämästä opeopiskelijoita.

Hypätään kuitenkin hetkeksi muistelemaan menneitä ja aloitetaan matka 90-luvun taitteesta ja Koskelan yliopisto-opintojen alkulähteiltä. Lapikaslaisuuteen keskityttäessä, Koskelan Lapikasura alkoi heti fuksivuonna, kun Talvipäiviä vietettiin Rovaniemellä 1989. Suunnitelmallisuus korostui ja oppia tuli varasuunnitelmien merkityksestä. Tätä kautta tie vei sitten Lapikkaan kulttuurijaostoon, joka viihdytti vuoden verran ja matka jatkui LYYhyn.

"Fuksijutut oli tietenkin tosi mukavia. Ne oli enemmän semmosia et oltiin Ounasvaaran majalla ja oma bändi soitti. Et ei mitään isoja juhlia, mutta musiikkipainotteiset kinkerit."

Rovaniemellä palveli menneinä vuosina LYYRA OY:n perustama ja omistama Tivoli, joka keräsi paikallisia ja Suomen tason kärkinimiä esiintymään. Alkuun puljun käynnistämisessä lapikaslaisten roolille Koskela antaa kiitosta. Lähtökohdat Tivolin perustamiseen olivat myös sangen mielenkiintoiset, sillä isoja ravintoloita, joissa olisi esiintymismahdollisuuksia ei ollut, niin sellainen päätettiin perustaa. Ja hyvä, että perustettiin! Yhtäkkiä Koskelalla oli, hieman ehkä yllättäen pino omia käyntikortteja omalla nimellään sekä tittelillä "Ohjelmapäällikkö" ja hän kiitteleekin luojaa, että sinne palkattiin lopulta joku, joka ymmärsi enemmän ravintolabisneksistä. Loppujen lopuksi Tivolin lavoilla viihtyikin esiintyjiä laidasta laitaan Eppu Normaalista Neljään Ruusuun ja takaisin, unohtamatta tietenkään paikallisia lupauksia.

"Ei siitä olis kyllä tullu yhtään mitään ilman lapikaslaisia, et valtaosa siitä porukasta, joka pisti sitä pystyyn ja teki juuri niitä käytännönhommia nimenomaan, niin ensimmäisinä vuosina Lapikkaan jengi teki ihan valtavan paljon töitä!"

Aktiivisuudesta korkeakouluopintojen aikana Koskela kokee oppineensa paljon erilaisia asioita, mutta päällimmäisenä mielessä on sosiaalinen puoli. Matkalla on tullut vastaan äärimmäisen mielenkiintoisia ihmisiä, eikä sosiaalinen piiri rajoittunut pelkästään omaan ainejärjestöön tai Lapin yliopistoon. Myös palautteen käsitteleminen ja toisten lähtökohtien ymmärtäminen niin henkilökohtaisella tasolla, kuin isompia kokonaisuuksia, esimerkiksi vaikkapa opettajankoulutusjärjestelmän eri painotuksien muodostaman yhtenäisyyden löytäminen.

Erilaisten ihmisten kanssa toimiminen on pehmentänyt myös työelämää, kun hankalissa keskusteluissa olleena osaa toimia kiperien keskusteluiden ääressä jämäkästi, mutta pehmeästi. Sosiaalisen puolen lisäksi ei pidä unohtaa organisointitaitoja ja kokonaisuuksien hahmotuskykyä tai vastuunkantoa. Opettajan työ on kuitenkin vastuunkantoa ja päätöksiä täytyy tehdä. Koskela toteaakin, että on hyvä muistaa päätösten olevan opettajan vastuulla, mutta yhtälailla se on opettajan vastuulla, jos jättää päätöksen tekemättä. Onneksi on tottunut päätöstentekoon jo aikaisemmin.

"Mää en ole aina ihan varma onko sitä ihan ymmärtänyt mitä kaikkea se voi tarkoittaa, mutta kun joku kysy, että kuka on vastuussa, niin sitä oppi nousemaan ylös ja vastaamaan, että varmaankin minä!"

Toimituksen Phineas ja Ferb ottivat loppuun keskusteluun vanhoista lerpakkeista bongatut Murmanskin reissut. Koskela muistelee olleensa näillä reissuilla kahdesti. Reissuja käytiin pelkästään Lapikkaan porukalla mutta myös Lapin korkeakoulun ylioppilaskunnan porukalla yhteisreissulla sekä Oulun luokanopettajaopiskelijoiden kanssa. Reissuihin kuului myös vastavuoroinen vierailu lännen puolella. Oulun yhteistyö poiki myös urheilullisia spektaakkeleita, joista Koskela nostaa "IsoLeka"-sählyturnauksen. Alkuun nämä yhteistapahtumat tuntuivat enemmän Murmanskin reissun muisteloina, mutta Koskela toteaa myös sen, että tapahtumien järjestämiseen tarvitaan halukkaita niin osallistujiin kuin järjestäjiin ja näin kun oli, tuli tapahtumistakin muistamisen arvoisia.

Pitkin haastattelua esiin nousee isojen kuvien hahmottamisen tärkeys ja syy-seuraussuhteiden hahmottaminen. Konkreettisena esimerkkinä toteaa Koskela, että vaikka välillä yksittäistä opiskelijaa saattaa turhauttaa jatkuva palautteenanto, niin kuitenkin meillä kaikilla on tavoite olla parempia omissa rooleissamme. Lapikkaan Thelma ja Louise ymmärtävät yskän ja yhdessä todetaan, että samahan se tulee olemaan opettajan arjessakin, että ilman ulkoista palautetta, parannusten ja korjausliikkeiden tekeminen on huomattavasti haastavampaa. Yhteenvetona ja loppukaneettina Koskela toteaa sosiaalisen opin olevan tärkeässä osassa painottuen muiden ihmisten kanssa toimimiseen ja nimenomaan tekemisen olevan opettavaisin asia. Tekemisen merkitystä ei voi painottaa liikaa!

"Vaikka jokin asia tuntuu välillä juuri sillä hetkellä työläältä tai lamauttavalta niin voittopuolisesti ihminen oppii järjestötoimissa asioita, joita on välillä vaikea sanoittaa. Toisten ihmisten kanssa yhdessäoleminen ja -tekeminen opettaa."

Toimituksen Harry ja Ron Kiittävätkin Teija Koskelaa heittäytymisestä sekä oman aikansa lahjoittamisesta. Oli ilo aloittaa juttusarja näin ja lukijoille terveisiä! Pitäkäähän hatuistanne kiinni ja valmistautukaa tulevaan. Kirk ja Spock ovat vasta pääsemässä vauhtiin ja lisää on tulossa. Halusitte tai ette…