41/2023 - Joonaksen juttu pt. 2
Eräänä, muuten niin kovin kauniina, sunnuntaiaamuna mies vapisee paikallaan kylmän hien peitossa. Takana levoton yö. Olo kuin olisi kuntopiirin tehnyt. Kesähelteessä. Kolmenkymmenen minuutin juoksutestin jälkeen. Hän miettii jälleen, miten tässä kävi näin? Oliko se erään kansanedustajan tunnetuksi tuoma kärpänen taas ollut ylitsepääsemätön vastus? Usvainen sumu peittää hentoon verhoonsa niin kotipihan parkkipaikan kuin mielen sopukat. Lasillisen vettä tekisi hyvää.
Päivä alkaa paistamaan ja sumu on väistynyt tieltä pois. Jäljellä on enää Kirkkolampi keskellä sänkyä ja jumiutunut pää. Mikä kumma kaveria oikein vaivaa? Tarkemmin analysoituna ei edellisenä iltana ole nautittu kuin kansalaisluottamusta. Ei auta, vaan on vedettävä haalarit jalkaan ja aloittaa työnteko.
Dimexien siivittämänä päivä sinkoaa eteenpäin, melkein aikataulun edellä. Kone käy kuumana ja sormet liitelevät näppäimistöä pitkin kohti parempaa huomista. Yön pahat henget on karkotettu ja sielu jatkaa riemukulkuaan iltapäivän auringon alla. Voiko tätä junaa pysäyttää mikään?
Työskentelyn lomassa kuuluu karmea pamahdus. Herään euforisesta unestani ja havahdun olevani sängyssäni selkä märkänä, kuin sadan metrin uintikilpailun jälkeen. Mietin mikä minua vaivaa ja kylmän hien säestämänä saan laskettua yhteenlaskun valmiiksi. Mielen valtaa epätoivo sekä kylmät väreet valtaavat kehon vavahdus toisensa jälkeen: "Voi vittu, huomenna pitää kirjoittaa uusi Lerpake!"