48/2023 - Fuksien muistelmia yliopistouran aloittamisesta

Vuosi alkaa lähentyä loppuaan ja fuksien ensimmäinen vuosi yliopistossa on pian puolessa välissä. Ennen kuin avaamme ensimmäisen luukun joulukalentereistamme ja aloitamme jouluun valmistautumisen, on hyvä palata ajassa taaksepäin ja muistella fuksiviikkoja. Ketkäpä olisivatkaan parempia kertomaan fuksiviikkojen kokemuksista, kuin itse fuksit. Kiitos Eemil, Lotta, Sofia ja Juuso, että jaksoitte palata vielä hetkeksi alkusyksyn tapahtumiin!

"Nyt on muuten eletty koko vuoden edestä", kuuluvat sanat erään fuksin suusta. Fuksivuoden alku on saatu taputeltua pakettiin ja täytyy sanoa, että meno on ollut niin hurjaa ja hauskaa, että villasukat pyörivät varmasti loppuvuoden jaloissa. Lappi ja sen taika on selvästi ottanut meidät lämpimään huomaansa.

Kun tarkastelee fuksiporukkaamme nyt, ei voi millään uskoa, kuinka se hiljainen ja vähän hukassa oleva porukka kuoriutui niin nopeasti täydellä teholla yliopistoelämään. Tuutorien järjestämät tapahtumat olivat täydellinen tapa tutustua toisiin opiskelijoihin. Kaiken lisäksi ne oli toteutettu ja järjestetty todella hyvin. Leikkimielisiin fuksikilpailuihin osallistuin samalla intensiteetillä, kuin alakoulussa välituntien jalkapallo matseihin. Eli käytännössä pilke silmäkulmassa, mutta periksi ei annettu tuumaakaan. Hauskaa oli, aamusta iltaan ja myös seuraavaan aamuun.

Harvassa kaupungissa tuntee todella olevansa lähellä luontoa. Rovaniemellä tämä tunne kuitenkin vallitsee vahvasti, ainakin itseni. Asukkaista on helppo huomata yhteys ympäröivään luontoon sekä aktiiviseen elämään. Esimerkkinä tästä kirkkolammen luistelut ensijäillä. Sirklaajaa oli paikalla, jos minkä ikäistä, eikä pimeyskään haitannut hurjimpia. Rovaniemellä siun on hyvä olla, sanotaan. Pitää todellakin paikkaansa, mutta saa nähdä tuleeko murre tarttumaan.

Otin kunnialla vastaan tämän kirjoitustehtävän ja haluaisinkin jo tässä vaiheessa esittää kiitokset koko fuksiporukan edestä niille, joille kiitokset kuuluvat. Kiitos tuutorit suuresta työstä meidän eteemme. Tapahtumat ovat olleet todella onnistuneita. Hauskaa on pidetty, päästy mukaan yliopistoelämään sekä ennen kaikkea saatu ystäviä aivan hurja määrä. Suuret kiitokset myös yliopiston henkilökunnalle. Olette avosylin ottaneet meidät fuksit vastaan sekä esimerkeillänne johdattaneet eteenpäin opinnoissa. Kiitos myös ravintoloiden henkilökunnalle erittäin rattoisista ruokailu hetkistä sekä hyvästä ruoasta. Lopuksi vielä suuri kiitos rakkaille fukseille! Muistetaan pitää yhtä ja hauskaa, ootte rakkaita jokainen.

Innolla odottaen tulevia tapahtumia ja kommelluksia,

-Eemil Härkönen

Opiskeluiden aloittaminen jännitti. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta yliopistossa opiskelusta. Nyt kun on opiskelijaelämää jonkin verran takanapäin, on se alkanut sujua kivasti. Ensimmäinen tapaaminen oli yliopistolla ennen ensimmäistä virallista päivää. Tapahtuma oli onnistunut, sillä sieltä sai heti uusia tuttavuuksia, joiden kanssa pystyi jakamaan fiiliksiä, eikä ensimmäinen virallinen päivä jännittänyt niin paljoa.

Ensimmäisellä fuksiviikolla osa tapahtumista oli alkoholittomia, joka oli kivasti ajateltu. Pelit ja pienet kisailut ryhmäyttivät meitä fukseja. Kavereita oli helppo saada ja kaikki tuntuivat olevan avoimin mielin liikkeellä. Fuksiviikolla järjestettiin useampia rastitapahtumia, joissa kierrettiin ympäri Rovaniemeä erilaisten teemojen puitteissa tutustuen kaupunkiin. Oma suosikkini tapahtumista oli kotiapprot, jossa kiersimme vanhempien opiskelijoiden asuntoja yliopiston läheisyydessä. Rasteilla oli mukavia tehtäviä, esimerkiksi erään opiskelijan asunnossa osallistuimme Bumtsibum peliin. Rastilla vetäjät heittäytyivät peliin ja sai meidät fuksitkin rentoutumaan.

Fuksitapahtumat päättyivät fuksisitseihin. Sitseillä oli teemana oma lapsuuden haaveammatti. Vanhemmat opiskelija perehdyttivät fuksit sitsien maailmaan. Fuksisitsit olivat matalan kynnyksen tapahtuma. Koin hyödylliseksi käydä fuksisitseillä, jotta jatkossa on helpompi mennä sitseille. Moni fuksi odotti sitsejä kauhulla, sillä he olivat kuulleet tarinoita rankuista. Lopulta kuitenkin sitseillä oli rento tunnelma ja kaikki heittäytyivät mukaan.

Alussa kaikkea uutta tietoa tuli todella paljon ja se kuormitti jonkun verran. Apua oli kuitenkin aina saatavissa, enkä tuntenut jääväni yksin pohtimaan asioita. Tutorit pitivät meille tutorointia, jossa saimme ilmoittauduttua kursseille sekä muuta hyödyllistä tietoa opinnoista. Alun jännityksen jälkeen opinnot ovat lähteneet hyvin liikkeelle ja opiskelu on tuntunut kivalta. Olen myös saanut yliopistolta elämääni ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa opiskeluelämän iloja ja suruja.

Fuksiviikot olivat oikein onnistuneet ja pääsin yliopistoelämään oikein hyvin mukaan. Jännitin turhaan olisiko opinnot liian vaikeita minulle tai saisinko kavereita. Kurssit ovat olleet oikein mukavia ja kavereita sain helposti eri tapahtumista ja omasta pienryhmästä. Odotan innolla tulevia vuosia opintojen parissa ja kaikkea mitä ne tuovat mukanaan.

-Lotta Voivala ja Sofia Tivinen 

Fuksiviikot "veteraanin" silmin 21.8.–13.9.

Noin reilu vuosi sitten päätettyäni, että nyt on aika vihdoin vaihtaa sellaiselle alalle, joka minua puhuttelee enemmän kuin aiemmat opinnot, oli loppukesästä 2023 aika muuttaa Rovaniemelle. Vanhat opinnot ja niissä koetut tunteet ja muistot pysyvät aina.

Fuksiviikot, tuo odotettu kulta-aika, alkoi 21.8. maanantaina kun kokoonnuimme noin 100 muun aloittavan opiskelijan kanssa yliopiston edustalle tapaamaan toisemme ensimmäistä kertaa. Itse kertaalleen nähneenä ja kokeneena ensimmäisen kohtaamisen huomasin läsnä olevien tovereiden silmissä innostuneisuutta sekä jännittyneisyyttä. Esittelimme kotipaikkojamme muodostamalla Suomen kartan yliopiston edustalle sijoittumalla kotikaupunkiemme suhteen. Vuosikurssimme edustaa Suomea niin etelästä, pohjoisesta ja niiden välistä. Maanantaina tutustuimme toisiimme yhteisten leikkien avulla. Tuutorit johdattivat meidät leikkien jälkeen sammuttamaan suurimman janomme Punapippuriin. Villeimmät ja nuorimmat legendan mukaan jatkoivat aamuun asti, mutta itse en halunnut paljastaa vielä kaikkia kortteja ensimmäiseen päivään.

Tiistaina pääsimme liikunnan pariin Susivoudin kentälle. Kun olimme ryhmissä kilpailleet keskenämme, päättivät Tuutorit tutustuttaa meillä norsupalloa. Myöhemmin talvipäivillä tutuksi tuleva laji oli ilmeisesti edellisen vuoden tapahtumassa jäänyt tuutoreille onnistuneena kokemuksena, koska luulivat voittavansa fuksit. Niin siinä sitten kävi, että fuksit lähtivät hymyssä suin kentältä ja tuutorit jäivät harjoittelemaan hieman lisää.

23.8. keskiviikkona järjestetty Amazing race Rollo tutustutti meidät joukkuejaolla vielä syvemmin vuosikurssitovereihimme, sekä kaupunkiin. Facebookin kautta saamamme vihjeet toimivat karttanamme ja monien rastien jälkeen saavuimme Ounaskosken uimarannalle. Rannalla tapahtuneen palkintojenjaon jälkeen marssittivat Tuutorit meidät kansan kautta Mooniin.

Jos keskiviikkona tuli kaupunki tutuksi ulkotilassa tuli kaupungin nesteytysliikkeet tutuksi perjantaina järjestetyn kuppilakeisarit kiertotapahtuman avulla. Monenlaisten tehtävien ja monien kuittien jälkeen oli jo perinteeksi muodostuneen kansasta mooniin vaelluksen aika. Tässä yhteydessä tosin allekirjoittanut johdettiin uuden vaelluksen ääreen, jossa ohituskaistaa pitkin mennäänkin kansasta roippariin. Olin häkeltynyt.

Fuksiviikot jatkuivat seuraavalla viikolla hieman rauhallisemmissa merkeissä tapahtumien osalta. No eihän se nyt niin mennyt. 30.8. Kotiapprot kierrättivät fukseja tuutoreiden sekä vanhempien opiskelijoiden kotona, joissa suoritimme tehtäviä ja keräsimme pisteitä. Kansa sekä mooni tarjoaa vain omia juomiaan, joten Approjen eväät tuli suorittaa ennen vaellukselle lähtöä. Hienoa oli huomata, että eväiden tuhoamisessa apua saa myös vanhemmilta opiskelijoilta, varsinkin silloin kun oma vuosikurssi yhdeksi hetkeksi pettää. Kiitos Teo.

Tuutoriksi ryhtyminen vaatii monien muiden ominaisuuksien lisäksi ehkä pientä mielenvikaisuutta. Nimittäin varjoavajaisten päivänä tuutorit kutsuivat meidän etkoille jaettujen luokkiemme mukaisesti. Minun korviini ei ole kantautunut ikävyyksiä, mutta tiedä sitten mitä kylillä puhutaan.

Fuksiviikot kulminoituivat kliimaksiin 13.9. kun pääsimme satuhahmoiksi pukeutuneena kiertämään mitä hienompia rasteja Fuksiaisten merkeissä. Erityisen hienon tapahtumasta teki monen omistautuminen asuihin. Kaiken kaikkiaan fuksiviikot tarjosivat meille yhteisen tekemisen kautta monipuolisia mahdollisuuksia tutustua vuosikurssiimme, omaan luokkaamme ja Rovaniemen kaupunkiin. 

Näiden fuksiviikkojen ollessa minulle jo toiset, olivat ne silti aivan yhtä ikimuistoiset. Kotiapprot toivat pelottavat vanhempien vuosikurssien edustajat tutuiksi ja lähestyttäväksi. Paljon lisää hienoa yhteistä tekemistä tapahtuu fuksiviikkojen jälkeenkin, ja kaikkien huulilla pyörivät talvipäivät jännittävät. Fuksiviikkoja voi pitää kulta-aikana, mutta ei se kulta siihen lopu se vain kiillottuu ajan ja tapahtumien myötä. Vaikka omaa fuksivuotta on vielä paljon jäljellä, odotan jo näkeväni ensi syksyn fuksit ja ne innokkaat ilmeet ensimmäisenä päivänä yliopistolla. Aika näyttää millaista kokonaisuutta sen ajan tuutorit saavat luotua.

Nyt minun on aika jättää tämä teksti ja jatkaa talvipäivien lipunoston kuivaharjoittelua.

Eteenpäin toverit!

-Juuso Kurokallio